Tämän kirjoitin facebookkiin viimeyönä, kun oli sellainen rakkaushetki kun olin yksin hereillä.
Voi miten oonkaan päätyny tänne, miten oon saanut kulkea tieni juuri tähän hetkeen. Voi kuinka onnellinen oonkaan. Kuinka niin moni asia on mulla hyvin. Kuinka on rakastavia rakkaita ihmisiä ympärillä. Voi kuinka saankin nukkua sellasen tyypin vieressä, kenen vieressä haluan nukkua vielä satavuotiaana. Kiitos. Olen onnellinen.
Niin. :)
Laitan tähän iloisuuden jatkoksi iloiset kuvat, mitkä piirsin mammasta ja vaarista melkein 4-vuotiaana.
Ihan vielä selvennykseksi, en ole itse neljävuotiaana kirjoittanut noita juttuja, vaan veljeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti