Mulla on liikaa stressiä kaikista asioista.
Mä koen olevani taakka.
Musta tuntuu koko ajan siltä, että kohta kaikki romahtaa ja mua ei enää jakseta.
Pelkään koko ajan menettäväni kaiken mitä mulla on.
Koen koko ajan syyllisyyttä kaikesta.
Koen itseni jatkuvasti huonoksi.
En haluaisi elää tällaista elämää.
On liian raskasta kohdata vaikeudet.
Ei ole voimavaroja selättää ahdistusta.
Mä en oikeastaan edes jaksaisi hymyillä tai nauraa. Enkä edes halua.
Kaikki sanoo mulle, että kyllä sä pystyt, sä oot vahva. No enkä ole. Mä en ole vahva. Jos mä olisin vahva, mä tekisin jotain. Mutta kun nyt en saa tehtyä mitään. En saa edes avattua telkkaria, vaikka haluaisin katsoa sitä.
Mikään ei tunnu hyvältä, en halua lähteä mihinkään. Haluaisin vaan nukkua ja olla kotona. Mutta mä en saa tehdä niin. Miksen saa, miksen? Miksei mun kerrankin voida antaa tehdä mitä mä haluan? Mä haluaisin nukkua monta viikkoo ja kokeilla sitten uudestaan tätä elämää.
Mitä sitten haluaisit sinulle sanottavan?
VastaaPoistaJotain muuta, kun että "sä oot vahva." Musta se tuntuu äärettömän typerältä, kun joku sanoo mulle niin.
VastaaPoistaHenna tää vois olla mun kirjoittama :(
VastaaPoistavoi ei :( se ei oo kivaa. :(
VastaaPoistaKuin suoraan mun menneisyydestä.. mutta parempaan päin menossa. Kaikki järjestyy jos loppukädessä itsellä on tahtoa että asiat muuttuu. Ja tiedän että ajattelet ettei sitä voi tietää ja puhun paskaa, mutta usko vain.. kyllä mä tiedän mistä puhun.
VastaaPoistaMusta tuntu puoli vuotta sitten samalta ja tajusin, etten pysty nousemaan sieltä pohjalta ilman lääkkeitä. Mietin tosi kauan että aloitanko lääkkeiden syömisen, mutta sitten kun annostus saatiin kohdalleen ja haittavaikutukset jäi pois niin en ole hetkeäkään katunut että aloin syömään lääkkeitä. En tiedä onko sulle ehdotettu mielialalääkkeitä tai mitään lievittämään tota ahdistusta, mutta toivottavasti saat jotain apua tohon sun oloon..
VastaaPoista