Miten ihminen voikaan tuntea itsensä niin huonoksi? Miten voi olla niin pettynyt itseensä?
Minulla oli tänään aika lääkärille, jolta piti kysellä kaikkia lausuntoasioita ja muuta. Ei ollut OIKEASTI mitään akuuttia eikä mitään.
Eilen illalla päätin, että en mene sinne.
Niinkuin eilen kirjoitin, musta on tuntunut koko ajan hirveen pahalta. Kaikki tuntuu pahalta. Olin stressannu sitä lääkäriä aivan tajuttoman paljon. Kun eilen annoin luvan itselleni perua sen, niin voi kuinka iso taakka vaan putosi harteilta. Voi kuinka helpottavalta voi tuntua. Kuinka paljon pientä ihmistä voi helpottaa tollainen asia.
Mulle on vaikeinta tällä hetkellä lähteä minnekään. Vielä vaikeampaa on lähteä yksin. Olisin joutunut lähtemään lääkäriin yksin. Ja vielä bussilla, joka on miljoonasti vielä pahempi kuin pelkkä yksin lähteminen.
Joudun huomenna menemään terapiaan yksin. En tiedä vielä, että millä, mutta yksin joka tapauksessa.
Mua pelottaa.
Kirjoitin tuon ylläolevan kaiken aamulla, mutta nyt olen miettinyt muutaman tunnin asioita ja kirjoitan lisää.
Joka ikinen kerta, kun jään kotiin, musta tuntuu siltä samalta 10-vuotiaalta lapselta, joka jäi kotiin eikä mennyt kouluun. Olen niin jumissa niissä ajatuksissa ja tunteissa mitä silloin tunsin. Se tuntuu ihan kamalalta. En halua tuntea syyllisyyttä joka kerta siitä, kun esimerkiksi kaupasta pitäisi hakea nopeasti yksi jauhelihapaketti ja Joonas lähtee yksin hakemaan sitä.
Tunnen syyllisyyttä jokaikisestä asiasta, minkä jätän tekemättä. Koska pelkään, että muhun ollaan pettyneitä ja jotain pahaa tapahtuu. Tuntuu samalta, kun 10 vuotta sitten.
En halua, että joudun tuntemaan samoja asioita enää. Haluaisin jättää ne kaikki taakse ja tuntea uusia asioita ja kokea olevani aikuinen joka päättää itse omista asioistaan.
Pelkään vieläkin, että kun jätin menemättä tuonne lääkäriin tänään, että mitä mun vanhemmat sanoo. Ihan samat tunteet, kun sillä 10-vuotiaalla joka jätti menemättä kouluun. Pelkäsin koko päivän sitä hetkeä, kun vanhemmat tulivat kotiin ja jouduin kertomaan, että täälläpä olen ollut koko päivän. En todellakaan halua enää tuntea niin. Olen oikeasti jo aikuinen (?!?!??!) ja haluaisin olla itse vastuussa omista menemisistäni ja tulemisistani eikä tarvitse pelätä vanhempien reaktioita.
Ei vanhemmat koskaan ole olleet mulle kamalan vihaisia ja muuta vastaavaa, mutta olen tuntenut niin hirveää syyllisyyttä ja kokenut itseni niin huonoksi, kun en ole mennyt esimerkiksi kouluun, että en ole halunnut kohdata sen takia vanhempia.
Tulen ihan sairaaksi kaikkien näiden tuskastuneiden ajatusten kanssa.
Muistilista itselleni terapiaa varten:
- EN HALUA TUNTEA ITSEÄNI ENÄÄ 10-VUOTIAAKSI
- EN HALUA TUNTEA NIITÄ SAMOJA TUNTEITA KUIN 10 VUOTTA SITTEN.
Käytkö muuten kunnan tai kaupungin terapiassa? Eli siis julkisella puolella? Onko sinulle koskaan ehdotettu psykoterapiaa yksityisellä palvelutarjoajalla? Tukea siihen haetaan Kelalta ja jos sen saa niin kustannuksia jää aika vähän. Kysy lääkäriltäsi jos et ole ennen tälläisesta kuullut! Auttaa enemmän kuin kunnan psykologit!
VastaaPoistaKäyn kelan maksamassa kognitiivisessa psykoterapiassa. :)
VastaaPoistaOon käynyt jo kohta kaks vuotta, mutta vaihdoin terapeuttia tossa kesän alussa.