Koira

Pelkään koiria ihan hysteerisesti. Tai ennen ainakin pelkäsin. Kyllä pelkään nykyäänkin, mutta en niin paljoa.
Pelkään rappukäytävään astuessa, että jostain tulee koira. Tai bussipysäkillä seistessä pelkään, että jostain tulee iso koira.

Onneksi siellä markkinoilla sain ihanan koirakokemuksen! Eräs tätini ystävä tuli opaskoiransa kanssa torille ja minä sain tehdä tuttavuutta tämän koiran kanssa. Äitini ja tätini jutteli kauan aikaa koiran omistajan kanssa ja sitten minäkin myyntihommiltani pääsin siihen juttelemaan. Olisin kovasti halunnut silitellä ja rapsutella koiraa, mutta omistaja kertoi, että kun koira on töissä, niin se ei tykkää jos siihen kosketaan.
Omistaja sitten päästi koiran pois työtehtävästään ottamalla valjaat pois ja sitten sain tehdä tuttavuutta koiran kanssa. Oli ihana, kun olin kyykyssä siellä maassa ja en pelännyt ollenkaan. Koira tunki naamaansa mun naamaani ja nuoli mun kättä, mut mua ei pelottanut ollenkaan! :)
Pyysin vielä saada ottaa kuvan musta ja koirasta, koska tää oli mulle niin iso ja ihana juttu. Omistajakin oli innoissaan!

Opaskoira Jelena. Kavereille Jellu.

Oon niin äärettömän onnellinen! Lähetin heti tämän koiran omistajan ystävälle kuvan musta ja koirasta ja käskin kertomaan, että oon niin onnellinen, kun sain tällaisen ihanan koirakokemuksen. Omistajakin oli todella onnessaan, että sai antaa tällaisen kokemuksen mulle.

Oikeasti, hoen vaan koko ajan, että olen onnellinen, mutta kun olen! Niin äärettömän onnellinen!