Vihainen avautuminen

Aion nyt kirjoittaa suuresta vääryydestä, mitä olen kokenut lapsena.
Eli kun olin viidennellä luokalla, lopetin koulunkäynnin tammikuussa. Mua ahdisti mennä kouluun ja se oli yksinkertaisesti mahdotonta. Kaikkien mahakipujen ja muiden verukkeilla jäin ensimmäisen viikon varmaan kotiin, mutta täytyihän se oikeakin syy vanhemmille kertoa. Pelotti vaan mennä sinne niin paljon. Se tuntui niin ylitsepääsemättömältä. Mulla oli ollut samanlainen vaihe kolmosluokalla. Silloin kävin lääkärissä ja kai pääsin yli siitä koulupelosta, mutta en ilmeisesti kokonaan, koska sama iski kahden vuoden päästä uudelleen.
Eli jälleen viidennellä luokalla oli aika ottaa yhteyttä lääkäriin ja samoihin täteihin joiden luona kävin kolmannella luokalla. Tällä kerralla nämä tädit ottivat hieman järeämmät aseet käyttöön.
Jos en lähtenyt aamulla kouluun, äitini soitti näille tädeille, jotka tulivat pitkän matkan takaa viemään mua kouluun. Ja se tapa jolla ne mua vei kouluun, oli ihan järkyttävä. Ne repi väkisin yöpaidan mun päältä, jonka jälkeen itkien totesin että osaan kyllä sitten itsekin pukea. Pukemisen jälkeen ottivat käsistäni kiinni, toinen toiselta puolelta ja toinen toiselta ja veivät autoon.
Ne sano mulle, että mun on pakko mennä kouluun ja olla siellä. Pakko. Pakko mennä. Pakko olla.

Arvatkaa minkä takia en ole voinut mennä kouluun viimeisen melkein NELJÄN vuoden aikana. No siksi, että mua ahdistaa niin paljon se, kun mun on PAKKO mennä ja PAKKO olla siellä. En saa lähteä pois koulusta.
Tuntuuko pahalta? Kyllä tuntuu. Ja sen takia vaikealta tuntuu kaikki mihin täytyy lähteä ja missä joutuu olemaan eikä pääse pois. Esimerkkinä vaikka niinkin simppeli asia kuin parturi. Se tuntuu vaikealta, koska tiedän että joudun olemaan siinä tuolissa enkä voi kesken lähteä pois. Vihaan sitä tunnetta.

Mutta laitan tämän koko homman niiden lääkärin naisten syyksi. Jos ne ei olisi vienyt mua käsistä väkisin kouluun, olisin varmasti erilainen. Sitten siinä kevään mittaan valittelin näille tädeille kurkkukipua, mutta ne totesivat, että jännityksestä se vaan johtuu. Sittenpä kerran kauniina päivänä löysin kaulastani patin ja sitten mentiin lääkäriin ja todettiin että mulla oli ollut angiina, jota ei oltu hoidettu näiden lääkärin tätien "jännityksestä se vaan johtuu"-juttujen takia. Voitte kuvitella kuinka vihainen olin. Jouduin nielemään päivässä 3 tablettia. Ja minähän en osannut niellä tabletteja vaan halusin kaikki lääkkeet nestemäisenä mutta näitäpä ei sellaisina saanut.
(Opin nielemään tabletteja vasta 2009.)

Mä olen niin vihainen näille kahdelle muijalle. Toimiko ne teidän mielestä oikein? Saako lapselle tehdä noin?
Ymmärrän että pitihän mun käydä koulussa, mutta EI SITÄ ASIAA HOIDETA NOIN.
LAPSELLE, JOKA PELKÄÄ ENITEN KOULUA JA SINNE MENEMISTÄ, EI VOI OLLA HIRVEÄN HYVÄKSI SE, ETTÄ SE RIISUTAAN JA PUETAAN VÄKISIN JA VIEDÄÄN SINNE KÄSISTÄ VÄKISIN. Olen niin vihainen. Niin vihainen.

Muokkaan vähän tätä vielä ja kerron, että en ole vihainen vanhemmilleni eli äiti ja isi älkää ikinä tunteko mitään syyllisyyttä tästä. Ette te mua vieny käsistä ja jaloista kouluun. Rakastan teitä paljon. <3
Esimerkkinä kerran isäni kanssa lähdimme ajamaan koululle ja koulun pihassa en halunnut astua ulos autosta. Iskä ajoi auton järven rannalle ja istuttiin siellä autossa ja katsottiin niitä aaltoja ihan siinä kun ne löi rantaan ja juteltiin. En muista mistä juteltiin. Sitten iskä ajoi takaisin koululle ja menin kouluun ja olin siellä ja tein äitienpäiväkortin ja lähdin kai kotiin. Tämän muistan. Tämä on parempi lähestymistapa mielestäni.

Mutta näillä muka "ammattiAUTTAJILLA" oli ehdottomasti väärä lähestymistapa ongelmaani. Heidän tavoitteensa oli saada mut kouluun keinolla millä hyvänsä, eikä oikeasti auttaa sitä oikeaa ongelmaa. Viha heitä kohtaan on yltynyt tämän päivän mittaan tämän tekstin kirjoitettuani. Mä haluaisin oikeutta.

Kommentoida saa kiitos.