Eli nytpä otin sähköpostilla yhteyttä toiseen näistä tädeistä jotka vei mua kouluun. Ei se tietenkään voinut mulle mitään vastauksia antaa kysymyksiini sähköpostilla, kun ei voinut olla varma että ne menee oikeeseen osoitteeseen. Sovittiin sitten tapaaminen toukokuun loppuun.
Viha hetkellisesti lieveni, kun sain ihan ystävällistä palautetta kyseiseltä henkilöltä. Ehkä se ei vihaakaan mua? Ehkä se ei vihannut mua silloinkaan kun vei mua kouluun.
Mutta sitten taas kun ajattelen asiaa, tulen vihaiseksi.
Ne tädit on aiheuttaneet mulle varmasti elinikäiset pelot ja traumat. Kamalinta mulle on, jos jotain on oikeasti PAKKO tehdä tai johonkin on PAKKO mennä.
Ei niillä ollut oikeutta RIISUA mua tai ylipäätään viedä VÄKISIN kouluun. Ei voinut olla oikeutta. Nykyään varmasti saisi syytteen jostain lapsiin kohdistuvasta väkivallasta jos noin tehtäisiin.
Entä jos ei ollut muuta vaihtoehtoa? Mitenniin ei ollut? Miksei ollut?
Muistan, että jossain vaiheessa puhuttiin osastokoulusta, mutta oon pelännyt sairaaloita aivan järkyttävän paljon, joten se olisi varmasti antanut mulle vielä kamalammat traumat.
Mutta onhan se nyt aivan selvästi noiden tätien vika, että mua ahdistaa nykyään niin paljon kouluun meno ja pakottaminen. Onhan? Mistä muualta se muka olisi tullut?
Kommentoida saa mielellään. :(
Hmm, aika kinkkiseltä kuulostaa. Ja tosi kummalliselta tollainen toiminta :o
VastaaPoistaKun on lueskellut näitä sun kirjotuksia, herää juurikin se kysymys että mistä ahdistuneisuutesi asioihin johtuu. Samaa asiaa pohdin omalla kohdallanikin, joten siksi mielenkiinnolla näitä jää miettimään.
Ja kun tarkastellaan tätä kouluun menemisen pelkoa, niin sehän oli jo ennestään ongelma? Olen toki samaa mieltä että tuo keinona on ollut täysin naurettava! En jaksa uskoa että tuollaisia keinoja käytetään..
Mutta jonkinlainen paha kokemus sinulla oli jo ennen näitä naisia, kun ongelma tuli ilmi. Eli käytännössä se ei täysin olisi näiden tätien vika, vaikkakin he ovat saattaneet voimistaa sitä pelkotilaa.
Nämä on tosi hankalia asioita, mutta toivon että ne vielä joskus selviävät.