maanantai 16. tammikuuta 2012

Vihaan lunta, mutta rakastan taloja

Vihaan lunta päivällä. Mutta yöllä se on kaunista. Kun on niin valoisaa, mutta pimeää, ja taivaskin on vaalea. Tältä näyttää siis meidän takapihalla öisin.


Voisitteko kuvitella, että asutaan alueella, missä on yhteensä 18 kerrostaloa? Eikä meidän ikkunasta näy kuin kahdesta kerrostalosta pienenpieni osa puiden takaa. Tää on ihana paikka asua jos ei oteta huomioon sitä, että meille tullessa joutuu taivaltamaan kamalimman ylämäen mitä olen varmaan elämässäni kiivennyt. Tai sitten olen nyt vaan paljon huonommassa kunnossa fyysisesti kuin aiemmin. Mikä sekin on kyllä totta.

Mutta onneksi on auto. Joka ei toimi, eli ei se onnea hirveästi tuo. En ymmärrä, että miten maailmassa me voitais saada uusi auto? Auto jäätyy sisältäkin niin, että ikkunat pitää raapata sisäpuoleltakin. Autotalli olisi kiva. Tai edes niin tiivistetty auto, ettei se jäädy sisältä oikeasti. Ja sellainen auto olisi myös kiva, joka lähtee käyntiin kymmenen asteen pakkasella. Tai sellainen auto, joka lähtee käyntiin muutenkin kuin olemalla aika rajussa etukenossa. Onneksi sentään parkkipaikka on niin, että se saa olla kunnolla etukenossa. Harmi vaan, että silloin sitä ei saa lämmitykseen.

Mulla on kuumetta. Talokuumetta. Tai en oikeasti haluaisi nyt asua missään omakotitalossa, enkä välttämättä ikinä, mutta olen viimeiset kolme päivää katsellut taloja ja pohjapiirrustuksia ja suunnitellut. "Tässä on vierashuone, missä mun vanhemmat vois nukkua kun ne tulee kylään."
"Ei, tää ei oo hyvä, tähän ei mahdu tarpeeksi isoa ruokapöytää, koska iso ruokapöytä on oltava, koska jouluisin molempien perheet tulee meille."

Mun vaatimukset on aika korkealla, olen törmännyt niin upeisiin taloihin. Mutta en ole varma, olenko löytänyt yhtään oikeasti täydellistä. Tässä tulee yksi upea.


Kastellin Moderni 141.
3 makuuhuonetta
Olohuone
Keittiö
Kylpyhuone
2 vessaa
Sauna
Takkahuone
Kodinhoitohuone
Vaatehuone

Hyviä puolia on kolme makuuhuonetta sekä takkahuone, joka voi toimia vierashuoneena.
Iso vaatehuone päämakuuhuoneen yhteydessä on loistava. Ja pieni wc päämakuuhuoneen yhteydessä on myös täydellisyyttä.
Keittiö, joka ei ole täysin avoin, on myös täydellisyyttä. Tosin en tiedä mahtuuko tuohon niin isoa ruokapöytää kun haluaisin. Haluaisin pitää keittiön kuitenkin erillään olohuoneesta, en nimittäin haluaisi, että koko keittiöolohuone on yksi 50 neliöinen hirvitys jossa ei ole mitään seiniä tai tilanjakajia. Mutta tuossa keittiön ja olohuoneen ja eteisen välissä on tuollainen irrallinen yksi seinä, mikä todennäköisesti on joku tukipilari, joka on vähän ruma. Ehkä. Toisaalta sen ympäri pystyy juoksemaan ja se on tärkeää.
Lapsena ehdoton kriteeri talolle oli se, että jonkun ympäri pystyy juoksemaan. Lapsuudenkodissani oli pelkästään olohuoneen pöytä, minkä ympärillä pystyi juoksemaan ja se oli liian pieni ja tylsä.
Veljeni kotona on nykyään upeat mahdollisuudet juosta ympäri. Arvatenkin myös kaksi lasta on siitä hyvin innoissaan!
Mutta tosiaan, takaisin tähän taloon.
Kodinhoitohuone on asia, mistä en luovu. Sellainen on oltava. Ja sauna myös. Olen elänyt saunattomana nyt puolitoista vuotta ja kyllä olen sitä kaivannut. En ole mikään himosaunoja, mutta siellä on mukava oleskella sellaisessa tarpeeksi miedossa lämmössä. Ei sataa astetta naamalle iskevää kuumuutta, kiitos.
Kaksi vessaa on myös asia, mistä en luovu.
Myös ulkoa tämä talo on upea, varsinkin tuossa nätissä talviasussaan.
(Kuvat täältä)

Päätin juuri, että esittelen joka päivä uuden unelmatalon tällä viikolla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti