Äiti

Äiti on mulle hirvittävän rakas. Äiti jaksaa aina kuunnella mun asioitani ja me puhutaan joka päivä puhelimessa varmaan puoli tuntia. Eihän se hirveän paljoa ole, mutta kyllä siinä ajassa ehtii paljon asioita kertomaan. Miten sitä asiaa aina voikaan riittää, ei vuorokaudessa niin paljon asioita tapahdu!

Äiti on ihan aina ollu mun tukena. Ihan aina. Oon niin monesti herättäny sen yöllä jos mulla on ollut vaikka paha olo. Sitten se on ollu mun kanssa.

Äiti osaa kyllä myös olla hyvinkin sellainen äitimäinen. Muista sitten käydä lenkillä, pestä korvat ja harjata hampaat. Mutta ei se haittaa, se on ihan hauskaa. Ainakin toisinaan, hehheh.

Kerron vielä tähän uudelleen sen, mitä kerroin pari postausta sitten. Eli kun oli meidän 20+20-juhlat, niin edellisenä yönä äiti valvoi melkein neljä tuntia mun kanssa. Me istuttiin keittiön penkillä ja äiti lohdutti ja auttoi mua sen koko ajan. Puoli neljästä puoli kahdeksaan. Voi äiti rakas äiti.

Multa ei nyt irtoo hirveesti tekstiä, koska oon vähän yhden biisin vallassa täysin. Se on vähän surullinen, laitan sen sanat tähän. Kun äiti käski mun kuunnella tuon biisin, niin kyllä oli vähän itku herkässä.

Rakas lapseni, tiedäthän sä sen, olet silmissäni ainutlaatuinen.
Rakas lapseni, uskothan sä sen, käyn sun vierelläsi aina varjellen.
Vaikka pimeys loisi varjojaan, ei se rakkauttani saisi sammumaan,
ei milloinkaan.


Joka ilta puolestasi rukoilen, Taivaan Isältä pyydän anoen,
että varjelee mun pientä lastani, rohkaisee ja auttaa aarrettani.
Taivaan Isän käsiin siunaaviin nukahdan ja myös usein kyyneliin.
Rakastan sua niin.


Ethän pelkää siis rakas lapseni, Taivaan Isä suojelee sun tietäsi.
Etkä koskaan saa unohtaa, Isän rakkaus ei kuole milloinkaan,
ei milloinkaan.


Ajan saatossa saatat unohtaa, sorrut epätoivoon etkä huomaa. 
Silloin toivon, että ristit kätesi, käännyt puoleen rakkaan Taivaan Isäsi,
hän varjelee tietäsi.


Sillä hän on kuullut rukoukseni, olen niin paljon rukoillut puolestasi,
oi rakas lapseni. Olet minun rakkauteni, rukoillut puolestasi.

Mulla on viimeisen viikon aikana mennyt tosi huonosti. En tiedä mistä syystä on nyt iskenyt päälle joku aivan kamala ahdistus, mutta yli en ole vieläkään ihan päässyt. Ehkä joskus tässä.
Olen aina ajatellut, että olen ihan hirveän heikko. Mutta toisaalta olen ajatellut, että vaikeudet annetaan niille, ketkä jaksaa ne kantaa ja voittaa. Niin.