Edistyin tänään työharjottelupaikan etsimisessä! Kävin Anttilassa ja Tiimarissa kysymässä, että otetaanko sinne. Anttilaan on haastattelu sunnuntaina ja Tiimarista ilmoitetaan tämän viikon aikana pääseekö sinne. Ongelmana on nyt se, että minua ei oikeastaan kiinnosta kumpikaan noista. Ei yhtään, ainakaan juuri nyt.
Lavastaja tai puvustaja olisi niin unelmallinen, mutta kun olen niin pelokas. Miksi minun pitää pelätä typeriä asioita, kuten pelottavia naamareita ja suuria kuvia. Niitä suuria kuvia joutuu todennäköisesti kohtaamaan lavastustilanteissa. Eli kauppaan käy tieni taas. En mä halua työskennellä kaupassa. Haluan tehdä itse jotain.
Vaikeaa on.
Kävin taas vanhemmilla suhteellisen pikaisesti (sunnuntai-ilta - maanantai iltapäivä) ja busseilin sinne ja takaisin. Matka meni yllättävän hyvin jälleen, vaikka aluksi ahdisti.
Mutta sitä en ymmärrä, miten jotkut asiat voivat saada niin suuria vihan tunteita aikaan minussa. Vihaan siis yli kaiken tuota matkaa minkä joudun menemään bussilla. Se on niin maailman typerin ja kamalin. Olisi unelmallista mennä aina Tampereen kautta, koska mä rakastan Tamperetta ja minulla on suuri Tampere-ikävä. (Sain jopa sanan Tampere sisällytettyä yhteen lauseeseen kolme kertaa, pakko todeta että kaipaan sitä paljon.)
Eräs toinenkin asia, mitä vihaan todella paljon, on yllättänyt minut. Miten minusta, pienestä kiltistä tytöstä on tullut vihailija? Okei, en mä vihaile noin vahvasti mitään muuta kun kahta asiaa, mutta silti.
Otin sunnuntaina ennen bussimatkaa kauniita kuvia, itsestäni, tai oikeastaan meidän vessan peilikaapista. Meillä on hieno peilikaappi. Se on pieni, mutta sinne mahtuu paljon. Tykkään siitä.
 |
| Kamera ei näy!1 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti