Oli ihanaa kun tämä 4-vuotias soitti äidilleni 7.30, että MISSÄ TE OIKEIN VIIVYTTE? Tuli vähän kiire lähteä. :)
Mutta kerrankin otin kuvia! Tosin en paljoa. Mutta mulla on UUSIA kuvia laittaa tänne. Hienoa, hyvä Henna, reipas tyttö.
Tosiaan siis torstaina busseilin vanhemmilleni. Keskiviikkoilta oli ollut tuskaa, eikä torstai aamu tuntunut yhtään paremmalta. Itku kurkussa kävelin kouluun, okei sain kaksi kilometriä helpotusta matkaan joten kävelin vain vähän alle kilometrin, mutta sellaisen järjettömän painavan ison laukun kanssa se ei tuntunt kivalta. Koulussa meni ihan okei, mutta sitten kun pääsimme klo 15, oli taas paha mieli. Itku kurkussa taas kävelin bussiasemalle ja sieltä Sokokseen ja taas bussiasemalle. Asemalla alkoi ahdistamaan aivan tuskaisen paljon, joten menin vessaan yksin itkemään ja soitin kurssikaverilleni. Itkuisena puhuin puhelimessa, kun vessaan tuli joku toinenkin nainen, voi sitä raukkaa kun joutui kuuntelemaan puheluani. :D
Sitten kaikki meni lopulta hyvin ja matka meni odotettua paremmin, kertakaikkiaan loistavasti! :)
Perjantaina nukuin neljän tunnin päiväunet, olin hiukan sekaisin sen jälkeen!
Mutta perjantai-iltana jouduin kokemaan kauhunhetkiä, kun n. 00.30 meidän ulko-oveen koputettiin. Pelkäsin aivan järjettömän paljon ja soitin Joonakselle aivan hätäisenä että mitä teen, mitä teen pelottaa. Koputettiin siis kaksi kertaa, molemmilla kerroilla napakka sellainen 3-4 koputusta. Menin sitten herättämään äidin ja isän, kun olin keränny tarpeeksi rohkeutta. Totesivat vain, että saattaapi olla humalainen naapurinsetä siellä koputtelemassa. Se on mahdollista, mutta silti mietin että olikohan se hän ja jos ei ollut niin kuka? Ulkona ei näkynyt mitään poikkeavaa n. 10 minuutin jälkeen koputuksista. En tietenkään koputuksien aikana uskaltanut lähteä huoneestani tai katsoa verhon raosta.
Mutta perjantai-iltana jouduin kokemaan kauhunhetkiä, kun n. 00.30 meidän ulko-oveen koputettiin. Pelkäsin aivan järjettömän paljon ja soitin Joonakselle aivan hätäisenä että mitä teen, mitä teen pelottaa. Koputettiin siis kaksi kertaa, molemmilla kerroilla napakka sellainen 3-4 koputusta. Menin sitten herättämään äidin ja isän, kun olin keränny tarpeeksi rohkeutta. Totesivat vain, että saattaapi olla humalainen naapurinsetä siellä koputtelemassa. Se on mahdollista, mutta silti mietin että olikohan se hän ja jos ei ollut niin kuka? Ulkona ei näkynyt mitään poikkeavaa n. 10 minuutin jälkeen koputuksista. En tietenkään koputuksien aikana uskaltanut lähteä huoneestani tai katsoa verhon raosta.
No se siitä ja tässä pari kuvaa.
![]() |
| Täti vähän tosissaan. |
Kiitos ja näkemiin, huomenna menemme siis laivalle ja palaudumme sieltä maanantai-iltana. Kuvamateriaalia toivottavasti luvassa! Hyvää matkaa minulle teiltä.

Oi. Tuo sydämenmuotoinen lehti :3
VastaaPoistaSaanko reblogata sen? Se on ihana.
joo jos kerot että se on mun blogista!!111111134 :( otin sen muuten silloin kun ET TULLUTKAAN HETI HAKEMAAN MUA.
VastaaPoistaKerron kerron!
VastaaPoistaJA OLI SIITÄ SIT JOTAIN HYÖTYÄ KUITENKIN, toi on ihkupihku kuva ♥♥♥