Se on niin käsittämätön tunne kun kiitollisuus valtaa koko mielen. Tuntuu, että haluaisi julistaa koko maailmalle tästä hetkestä. Mä en tiedä miten tarpeeksi voisin edes kiittää tästä kaikesta.
Me juteltiin äidin kanssa tänään, että kun menee hyvin, niin harvoin muistaa olla siitä kiitollinen. Ja kun menee huonosti, niin vaan silloin tulee arvostettua niitä parempia hetkiä.
Mutta nyt mä olen niin kiitollinen, niin paljon kiitollinen. Saisinko vaan hokea sitä? Kiitollinen KAIKESTA. Ja onnekas. Ja väsynyt.
Hyvää yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti