Iskä

Ajattelin tehdä iloisen postauksen tuon raivopostauksen jälkeen. Nyt olen rauhottunut vähän. Hieno juttu, hyvä Henna.

Eli haluan kertoa isästäni.
Mulla ja iskällä on aina ollut hyvä suhde. Jo ihan pienestä muistan sen, ku isin kanssa aina ajeltiin autolla. Helposti meni vaikka tunti, kun ajettiin ympäri kotikaupunkia. Se oli hirveen mukavaa.
Isi on ollu aina hirveen positiivinen ja uskonu ja kertonu, että kaikki asiat järjestyy. Ja arvatkaa onko kaikki järjestyny? Kyllä on.
Isi on aina uskonu mun kykyihin tehdä ihan mitä vaan. Se on aina kehunu mua jokaisessa asiassa mitä mä oon yrittäny tehdä. Oon ollu hyvä piirtään, oon ollu hyvä kutomaan, oon ollu hyvä siivoomaan. Noin niinkun esimerkiksi.

Mä oon periny iskältä sellasen hätäsyyden. Aina kaikkien pitäis tapahtua heti. Jos käsken esimerkiksi jonkun tehdä jotain ja asia ei tapahdu sillä sekunnilla, teen sen itse. Isi on ihan samanlainen.
Isi on myös hirveen äkkipikanen ja hermostuu helposti, mutta leppyy vielä helpommin. Mä oon ihan samanlainen. Hermostun aivan sekunnissa jos joku mua ärsyttää. Mutta sitten lepyn heti.

Isi on aina auttanu mua monissa asioissa ja jaksanu esimerkiks kuskata autolla paikasta toiseen. Oon ihan hirveän kiitollinen siitä. Me usein automatkalla aina jutellaan monista asioista. Isi on niin hirveen ihana, kun se kertoo kaikkia tarinoitansa. Tarinoita henkilöistä, keitä en tunne, tarinoita sen nuoruudesta ja kaikesta. Mun mielestä niitä on ihana kuunnella just vaikka automatkalla, kun siinä on aikaa ja rauhaa.

Mulla ja isillä on aika paljon ikäeroo, joten se ei oo ollu aina ihan perillä kaikista nuorten asioista. Mutta se ei oo oikeastaan haitannu mua. Nyt, kun oon muuttanut pois kotoa ja iskän on pitäny itse selvitä esimerkiksi tietokoneen käytöstä, niin se sujuu paljon paremmin kun mun opetuksessa!
Isi sujuvasti seikkailee ympäri maailmaa Google mapsilla, kuuntelee Youtubesta lauluja ja katsoo videoita, lukee uutisia ja seikkailee ympäri nettiä. Iskä on nyt aina perillä kaikista uusista uutisista ja asioista. Vielä enemmän ihania keskustelunaiheita ja juttuja meidän automatkoille!

Toistan nyt vielä itseäni tässä, mutta iskä on ollut oikeasti ihan hirveän positiivinen. Isin tunnuslause on varmaan se, että "kun alkaa kevättään, niin kyllä sitten." Ja kyllähän sitten. Tuo lopputalvi oli ihan hirveää aikaa mulle. Mutta kun tuli se isinkin kaipaama kevät, niin asiat tuntui heti paljon paremmalta. Johtuuko se siitä, että olen ihan lapsesta asti kuullut positiivisia asioita kevään tulosta vai siitä, että se on jotenkin geeneissä? En tiedä.

Mutta iskä on oikeasti niin paljon tukenut mua. Mulla on kolme ihmistä, keiden ansiosta olen tässä nyt ja hyvällä ja onnellisella mielellä. Isi, äiti ja Joonas. Isi on aina ollut varma, että asiat kääntyy vielä hyväksi. Isi on aina ollut varma siitä, että asioilla on tapana järjestyä. Isi on aina jaksanut uskoa muhun.

Harmittaa, kun ei nähdä enää niin usein, kun en asu enää kotona. Mutta sitten on taas ihana nähdä pitkästä aikaa! Rakastan sinua iskä. Ihan hirveän paljon!

Äiti, jottet tuntisi itseäsi ihan ulkopuoliseksi, kyllä sustakin on tulossa tällainen kirjotus. :)

kuva täältä