Me voimme vaihtaa

Otsikko on siis lainaus kirjasta Pupun uudet kengät, sekin on Tammen kultainen kirja. Tuo "me voimme vaihtaa" on elänyt siitä asti kun olin pieni. Luin nääs kasetille tuota kirjaa ja siinä sanotaan "me voimme vaihtaa" ja siitä asti aina olemme äitini kanssa käyttäneet tuota ilmaisua. Se on vaan niin loistava!

Minulla on hieno herätyskello. Tosin se on vaan koriste, koska se pitää ihan armotonta meteliä!
Se on suoraan 70-luvulta ja äidin vanha.
Ikävöin äidin lapsuuskotia, se oli ihana paikka. Tykkäsin siitä niin paljon ja ne kaikki kalusteet mitä siellä oli, oli niin ihania! Täydellisiä mun sisustusmakuuni! Tykkään niin paljon sellaisesta tyylistä mitä siellä oli. Värejähän ei pelätty käyttää, oli punaista, oranssia ja keltaista. Juuri täydellistä. Harmi kun olin silloin vielä pieni ja kameraton, niin kuvia ei kauheasti löydy. Tietysti jotain vanhoja on albumeissa, täytyy tutkia kun pääsen kotiin.
Nyt se paikka on myyty ja laitettu uuteen uskoon. Hyvähän se on, että se talo vielä elää siellä vanhalla paikallaan, vaikka onhan se ihan uusittu. Pääsisin sinne varmasti katsomaan, mutta haluan säilyttää sen muistikuvan mikä minulla siitä on.

Postaukseni (äitille, rakkaalle lukijalleni <3, selvennettäköön, että postaus tarkoittaa yhtä tällaista kirjoitusta täällä blogissa) jäävät vähän lyhyiksi vielä, mutta kyllä lupaan kirjoittaa pitempiäkin juttuja!